Piipahdus ruusupuistoon Kellokoskella

Piipahdus ruusupuistoon Kellokoskella

Kiitos kun jaat tämän!

Kun MIES halusi kävelylle ruusupuistoon, niin olihan se sitten lähdettävä! Ja kannatti kyllä. Heti kun päästiin Toimelan kulmalle, avautui mahtava näkymä alppiruusuista. Niiden katveessa, sopivan lämpöisellä iltailmalla, mieli rauhoittui saman tien. Mustarastaat lauloivat ja tunnelma oli kuin satumetsässä. Ilta-aurinko pilkisteli vielä puiden lomasta ja tuuli suhisi vienosti.

Mutta, ruusupuisto? Nämähän ovat alppiruusuja! No, on niitä oikeita ruusujakin, viereisessä rosariumissa, Annanpuistossa. Vai Annapuistossa? Yritin selvittää kunnan sivuilta mikä tämän puiston nimi oikeasti on. Se ei selvinnyt.

Ihana Toimela. Surullista, että sitä ei saatu kunnostettua. Siinä on toiminut meijeri, kauppa, parturi, kahvila, sairaalan osasto ja sairaalamuseo. Myöhemmin se oli kellokoskelaisten yhdistysten kokoontumispaikka ja kudonta-asema.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piippuköynnökset komeilevat Toimelan seinustalla.  Mukana myös vaahteraa, vuorenkilpeä ja sinne tänne levinneitä akileijoja.

Alppiruusut kukkivat eri aikaan, kuten ruusutkin. Kannattaa siis käydä useasti katsastamassa eri lajit. Täällä on Virtuaali-Tuusula -sivuston mukaan 250 alppiruusua.

 

Hupsista… Korkeimmat alppiruusut kasvavat reilusti yli kolmen metrin.

Komea saarni ja linnunlaulua. Verenpaine laskee, ahdistus kaikkoaa ja mieli rauhoittuu…

Sitten Annanpuistoon ja ruusuihin. Puisto on siis perustettu entisen Kellokosken sairaalan ylihoitajan, Anna Pakalénin muistoksi. Puistossa on Annan näköispatsas, joka on toiseksi vanhin sairaanhoitajasta tehty patsas maailmassa.

Kävin syksyllä samaisessa puistossa ja kuvasin silloin myös patsaan: voit katsoa sitä  täältä.

Ruusutarha on perustettu vuonna 1998  ja sen on rakentanut arboretumyhdistys talkoilla.  Paikalta paljastettiin vanhat puutarhakäytävät maakerrosten alta ja puisto toteutettiin niiden mukaisesti.

Vaikka puisto on vain pari askelta valtatiestä sivuun, on se aivan oma rauhallinen keitaansa monine puineen. Havupuut sopivat hyvin ruusujen seuraan, niin kuin tämä sateenvarjojalavakin.

Tässä ruusussa oli huumaava tuoksu. Läheskään kaikki ruusut eivät tuoksu, varsinkaan uudemmat lajikkeet.

Tänne on joku kömpinyt sisään.

Jos haluaa tutustua paremmin lajikkeisiin, ne on merkitty istutusten lomaan. Toiset kyltit ehkä vähän piilossa jo?

Kotimatkalla kävin vielä ihastelemassa sairaalan istutukset. Tässä kasvaa kurjenpolvea rungollisen lehtikuusen katveessa.

Akileijat ilta-auringossa. Rauhoittavan, kaikkia aisteja hivelevän kävelyretken jälkeen on hyvä palata kotiin.

Kiitos kun jaat tämän!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.