Voiko paremmin sunnuntaipäivän viettää? Edellisen viikonlopun pyöreiden syntymäpäivieni järjestämisen ja juhlimisen jälkeen viikko meni etupäässä palautumiseen. Lauantaina kävimme tutustumassa taidelainaamo Taikkaan Järvenpäässä ja kirpputorilla. Sunnuntaina oli sopiva mieli ja sää kävelylenkille pitkästä aikaa.
Kokeilimme, olisiko kirkon ovi auki… Ei ollut, joten jatkoimme kirkonpuistosta Männistön lavan ohi joen vartta heti reitin sinne onnistuessa.
Kävimme katsastamassa uimarannan…
Siellä näkyy myös Männistön lava taustalla.
Kadehdimme hiukan rantatontteja joen äärellä, saunoja ja laitureita…
Vastarannalla näkyi Kellokosken Juhlatalo…
Vaellusvauhti oli onneksi hiljainen, koska pysähdyin niin useasti kuvaamaan. Muuten maasto olisi saattanut väsyttää turhan paljon kaikkine kiipeilyineen.
Taidetta metsässä? Varmaan pitäisi tietää, mikä tämä on? Tiedätkö sinä?
Lisää taidetta? Nuotteja, tuulikelloja…
Mukavaa, että matkan varrella oli penkkejä. Tähänkin voisi pysähtyä tarvittaessa istumaan, vetämään henkeä ja ihailemaan maisemia.
Ja lisää puutaidetta. Onko tässä Ruukin Saviset asialla? Keramiikkaa? Joku tempaus? Kertokaa!
Kellokosken Riviera. Kellokosken potilaiden antama nimitys rannalle. Yksinäinen sorsa uiskentelemassa niin nopeaan, että en ehtinyt kuvata…
Ja näkymä tulosuunnasta, Omenalahden silta.
Voih, Toimela! Entinen kylän seurojen kokoontumispaikka, joka kaikkien onnettomien ”sattumien” takia on nyt tämän näköinen. Muistan sen suloisena rakennuksena, joka kätki sisäänsä mm. kudonta-aseman kangaspuineen.
Toimelan vieressä sijaitsee Annanpuisto, rosarium, johon on istutettu puita ja monia ruusulajikkeita ja muita kasveja. Puiston nimi tulee arvostetusta ylihoitaja Anna Pakalénista, jonka patsas on myös sijoitettu puistoon.
Ihania syyshortensioita Annanpuistossa…
Seuraavana sairaalan kasvihuone ja puutarha, taustalla Toimela.
Kierros päättyy! Miten tosiaan voisi paremmin sunnuntain käyttää? Pari tuntia maailman parhaassa ilmassa katsellen ihania maisemia ja nauttien historiasta ja nykyajasta.
Kiitos ihanista kuvista ja kommenteista. Sitä ei oikein ymmärrä kuinka kauniissa ja raikkaassa paikassa asumme ????. Tänne on aina kiire kun poikkeaa tuolla suuressa maailmassa????. Täällä Kellokosken joen maisemissa ja taidepolulla sielu lepää.
Kiitos, näinhän se on! Ja metsäkin on aivan lähellä, jos haluaa vielä luonnonmukaisempaan maisemaan ja ilmanalaan. Asun kolmatta kertaa Kellokoskella ja oli varmaan viimeinen muutto nyt!