Eikö se jo kuulostakin ihanalta? Lunuganga. En tiennyt yhtikäs mitään tästä paikasta enkä arkkitehdista suunnitellessani matkaa Sri Lankaan ja yhtenä osana sitä Bentotaa. Ennen Bentotaa olimme matkanneet ja yöpyneet viidessä eri paikassa. Majapaikkaamme saavuttuamme aloin googlettaa paikallisia nähtävyyksiä. Mieheni oli jutellut yöpymispaikkamme ”taloudenhoitajan” kanssa aiemmin päivällä ja kuullut, että naapurissa on ”jonkun englantilaisen miehen puutarha”. No, sitten selvisi, että hän tarkoitti srilankalaisen, monikulttuurisen ja englannissa opiskelleen arkkitehdin lomapaikkaa, Lunugangaa, joka oli viiden minuutin kävelymatkan päässä meidän asumuksesta! Katselin netistä kuvia, enkä ollut uskoa silmiäni…, tänne oli pakko mennä! Kohta jo olimmekin tässä sisustus- ja pihaihmisen paratiisissa, arkkitehti Geoffrey Bawan lomapaikassa.
Bentota oli meidän viimeinen lepokohde ennen kotiin paluuta ja viimeistä yötä Negombossa lähellä lentokenttää. Emme siis poukkoilleet täällä minnekään, mutta tämä puutarha tuli niin sopivasti ja niin oikeaan paikkaan ja niin oikealle ihmiselle, että… Huoh.
Puutarha oli auki muistaakseni määräpäivinä klo 13. Lähdimme kävelemään hyvissä ajoin kohti puutarhaa. Määränpäässä odottikin jo aika paljon ihmisiä porttien avautumista.
Puutarhassa kaikki henki suurta suunnitelmallisuutta ja yksityiskohtien miettimistä tarkkaan. Rakastin tätä paikkaa heti alkumetreistä saakka. Geoffrey Bawa kannattaa googlettaa saadakseen käsityksen, millaisesta arkkitehdista on kyse.
Hyvä arkkitehtuuri ja puutarhasuunnittelu kestää aikaa. Nämä traakkipuut ovat ehkä olleet pieniä taimia ja näyttäneet silloinkin hyvältä. Nyt ne näyttävät mahtavilta ja persoonallisilta!
Tässä tilassa minua kiehtoi hyvin moni asia: ruutuikkunat, valaisin/kattohäkkyrä, eritoten lattia, joka tekee tilasta elävän. Yläpuolella on makuuhuoneita, vieraskäyttöön muistaakseni. Bawa käytti sisustuksissaan myös hyvin vanhaa antiikkia, käsintehtyjä huonekaluja ja taide-esineitä.

Bawan ystäviin kuului taiteilijoita, jotka majoittuivat ilmeisesti pitkäksi aikaa tänne luoden osansa tässä hienossa lomapaikassa ja puutarhassa. Isot ruukut kasvokuvioineen ovat yhden näistä taiteilijoista tekemiä.
Yläkerran vierashuoneiden ikkunoita.
Sri Lankan matkan jälkeen meillä on Mr. Bawan kanssa yhteinen suosikkipuu: Temppelipuu. Juuri tämän puun kukkia vietiin temppeleihin kunnianosoituksena buddhille, mutta ilman kukkiakin se on järisyttävän komea.
Kuljimme ylhäältä päätalolta alas lammelle, kierroksen rantaan ja takaisin ylös, missä oli muita rakennuksia. Kuvat eivät varmaankaan ole järjestyksessä, koska menin jo aivan sekaisin monista taloista ja yksityiskohdista niissä.
Tämä japanilainen nainen sopi täydellisesti puutarhaan ja vaelteli siellä muista erillään aika usein. Harmi, että kuvat ovat niin epätarkkoja…
Minkähän kokoisina nämä puut on istutettu? Bawa vietti täällä aikaa 1947-1998, joten hän kyllä ehti nähdä niiden kasvavan.
Sama japanilainen nainen…
Bawalla oli monta paikkaa, missä istua ja nauttia maisemista päivän kulun mukaan. Palvelija taisi tuoda syötävää ja juotavaa milloin mihinkin osaan puutarhaa.
Olisin niin tykännyt käydä myös sisätiloissa, mutta sinne ei ollut asiaa.
Kultainen lehti! Tähänkin liittyi jokin tarina, jota en enää muista… Otin lehden kuitenkin mukaan, ja nyt se koristaa meidän pientä vessaa muistuttaen samalla tästä matkasta ja paikasta. Näet sen täällä.
Tästä näkee ehkä vähän mittasuhteita, kuinka valtava puutarha on kyseessä. Taustalla näkyy yksi isoista ruukuista.
Yllä temppelipuun oksistoa.
Olikohan tämäkin jonkun Bawan taiteilijaystävän aikaansaannos…
Miten modernia! Tai iätöntä?
Geoffrey Bawa ei halunnut, että vastapäiseen viidakkosaareen rakennettaisiin mitään, vaan hän halusi sen säilyvän viidakkona, niinpä hän osti saaren.
Franklin tree, jolle en löytänyt suomalaista nimeä.
Olimme siis Sri Lankassa tammi-helmikuun vaihteessa tänä vuonna. Saa nähdä, saanko suollettua kaikki kuvat tekstien kanssa ulos ennen seuraavaa reissua samaan aikaan sinne ensi vuonna. Osa näistä jutuista löytyy osoitteesta http://kodintuntu.blogspot.com/
Lopuksi herra Geoffrey Bawa itse: