Olimme suunnitelleet lauantaille Helsingin reissua käydäksemme Ateneumissa, kirpputoreilla ja syömässä. Hetken mielijohteesta aloinkin katsella Suomen Lasimuseon sivuja ja sitten hoksasin tutkia Hämeenlinnan kirpputoritarjonnan. Ja sitähän oli! Niinpä siis suuntasimmekin Hämeenlinnaan ja paluumatkalla kävimme Suomen Lasimuseossa Riihimäellä.
Saavuimme paikalle marraskuiseen, lämpimään, kosteaan illansuuhun. Oli jo aika pimeää, mihin ei taida koskaan tottua tähän aikaan vuodesta… Museo oli siis kuitenkin auki klo 18 saakka, ja se sopi täydellisesti meidän lauantaipäivän aikataulutukseen.
Oleellinen osa lasia: Ikkuna.Sen takana pimeys ja katuvalot.
Valo ja lasi. Lasissa valo.
En ollut oikein osannut edes odottaa näin kattavaa paneutumista lasin historiaan, joka ulottuu niin kauas taakse jo ennen Kristusta, ja mitä kaikkea on ajan saatossa kehitetty tämän materiaalin käyttötarkoituksissa ja muotoilussa.
Museossa on kolme kerrosta (näin meille kerrottiin), mutta minusta siellä oli ”osakerroksia”, joista johtuen en tarkkaan koskaan tiennyt, missä mennään. Onneksi lähtöpisteessä henkilökunta neuvoi, mistä pitää aloittaa. Mummoikäisenä hortoilijana ei välttämättä näe kaikkea, mutta eikö ole pääasia, että nauttii näkemästään? No, nytkin minulla oli mukana paras seuralaiseni, eli mieheni. Meillä toimii päät hyvin yhdessä, täydennetään niin sanotusti toisiamme. Näin ollen uskon, että kävimme läpi koko museon.
Edellä kerrottu höpötys sen takia, että museo tosiaan oli aika laaja! Siellä olisi voinut syventyä koneisiin ja metodeihin todella syvälle. Meidän ymmärrys eikä tiedonjano yltäneet aivan kaikkeen historiaan, mutta sen kunnioitukseen kyllä.
Historiaa
Museokierros alkoi alakerrasta, jossa esiteltiin lasin historiaa. Monessa huoneessa oli työkaluja, koneita ja valokuvia lasiesineiden tekoon liittyen. Rakastuin aivan valtavasti vanhoihin venetsialaisiin lasiesineisiin. Venetsia oli jo ennen 1000-lukua tunnettu ylellisyystuotteistaan, mm. lasista.
Viikinkien mukana kulkeutui lasihelmiä Pohjolaan.
Vaelsimme huoneesta ja kerroksesta ja minikerroksesta toiseen. Välillä jouduimme kauaksi toisistamme ja taas kohtasimme. Minä kuvasin aika paljon. Mies menee fiiliksen mukaan. Jossain kohtaa meillä on tosi erilainen maku, mutta yleensä se yhdistyy siinä kohtaa, kun aistitaan jotain tosi spesiaalia.
Täällä oli monta kohtaa, mihin pysähtyä ihastelemaan näytteille asetettuja teoksia. Toisessa kerroksessa oli Taas kiertueella – Riihimäeltä Coburgiin 2019-2020, Modernia eurooppalaista lasikaiverrusta -näyttely.
Jay Siltavuo, Suomi
Rini Ronckers, Alankomaat
Niin kuin kaikeessa taiteessa, jokainen teos ei puhuttele. Tässä kohtaa ei edes pysty arvioimaan vanhojen mestareiden luomuksia ja toisten mestareiden sarjatuotantoa, vertaillen uniikkeihin lasitaideteoksiin. Jokainen on aikansa ja tekijänsä tuotos, jotkut jäävät elämään vuosikymmeniä, kenties vuosisatoja.
Suomalainen design
Kolmannessa kerroksessa (vai toisessa?) oli suomalaisten lasitaiteen mestareitten töitä, sekä käyttöastioita että taiteellisia luomuksia.
Museossa kiinnitin huomiota myös tuoleihin, joita oli monessa kohtaa museota. Jätin tietenkin ne kuvaamatta. Toisen malleista voi nähdä täältä. Ne olivat siis puuta ja paksua nahkaa, toisessa mallissa oli selkänoja ja kädensijat. Kaiken kaikkiaan museo on mielestäni tyylikäs kokonaisuus.
Muut näyttelyt museossa: Kuin kukka lumpeen – Aimo Okkolinin lasitaidetta ja Tatu Vuorio – Representation. Jälkimmäinen miellytti enemmän. Ensi kesän näyttelyssä on Gunnel Nymanin, suomalaisen lasimuotoilun edelläkävijän suunnittelemia esineitä. Pitää muistaa mennä!
Olen tosi tyytyväinen, että tein meille retken tänne.
