Heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina oli valtakunnallinen Avoimet puutarhat -päivä. Olen useana vuonna ajatellut lähteä katselemaan pihoja, varsinkin jonnekin Loviisan suuntaan, mutta aina on ollut jokin este. Tällä kertaa katsoin hyvissä ajoissa lähiseutujen tarjonnan ja tein reittisuunnitelman sen mukaan.
Ensimmäinen piha oli hyvin lähellä, 10 minuutin päässä kotoa. Se oli “Iso maalaistalon piha ja puutarhapäivän kakkukahvila” Nuppulinnassa, Tuusulassa.
“Entisöity maalaistalon piha
Ruusuorapihlajaportti toivottaa tervetulleeksi kurkistamaan vanhan maalaistalon pihaan. Pihan uudistaminen aloitettiin vuonna 2012 maisemasuunnittelija Tanja Niemisen suunnitelman pohjalta. Puutarha on pyritty luomaan 1900-luvun alun huviloiden henkeen. Näkymille ja oleskelupaikoille on annettu suuri arvo. Tavoitteena on ollut luoda helppohoitoinen ja kestävä piha.
Puutarhapäivänä kävijät voivat nauttia maisemasta myös kahvin ja kotona leivottujen kakkujen kera.”
En ollut ajatellut, että väkeä olisi joka paikassa aika paljon. Mutta, miksikäs ei?
Täällä oli tosiaan ollut maisemasuunnittelija (?) suunnittelemassa pihaa. Se näkyi selkeissä kivetyksissä ja istutusalueissa, ehkä turhankin hyvin. Piha vaikutti enemmän julkisen rakennuksen kuin kodin pihalta.
Kaikki oli paikoillaan ja hyvässä järjestyksessä, sekä minun että mieheni mielestä pihassa oli liikaakin järjestystä, kodikkuus puuttui. Mutta me olemmekin vähän huithapeleita…
Mahtava sembramänty!
Nuppulinnasta suuntasimme Nukariin, Nummelan tilan puutarhaan.
“100 vuotta vanha idyllinen maalaistalon puutarha, kooltaan noin 4000m2.
Tervetuloa tutustumaan puutarhaani Nummelan tilalle Avointen puutarhojen teemapäivänä. Maatilan pihapiirissä on pieni hyötytarha kasvihuoneineen ja yrttitarhoineen. Hyötytarhan antimista kokkaamme perheen kanssa makoisat herkut tunnelmallisessa kesäkeittiössä. Koristepuutarhan isoissa perennapenkeissä kukoistavat muun muassa kärhöt, pionit ja keijunkukat.
Puut ovat puutarhani ydin ja sielu. Talon sisääntulossa komeilee yli sata vuotias Virtas-omenapuu. Lempeät jättiläiset: tammi, punatammi, lehmus, poppeli ja saarni suojaavat tuulista pihaa peltojen keskellä.
Kun kaipaat taukoa, voit piipahtaa herkkuleipureiden pop up -kahvilaan tilan vanhaan navettaan. Puutarhakirppikseltä saatat löytää erikoislajikkeita sekä somisteita omaan puutarhaasi. Esillä on myös Vintage Paint -maaleja sekä tuunattuja huonekaluja.
Tervetuloa,
Heidi”
Täällä olikin panostettu puutarhapäivään “kirppiksellä” eli myyntikojulla ja kahviolla. Kahviot jätimme kuitenkin kaikkialla käymättä, niille ei ollut aikaa eikä tarvetta.
Pihassa oli huomattavasti enemmän kiinnostavaa katseltavaa kuin edellisessä, ainakin minun mielestäni. Täällä toivoin, että mukana olisi ollut joku samanhenkinen ystävä, eikä mies… Hänen makuunsa tämäkään piha ei oikein ollut, minä taas tykkäsin kovasti.
Kuvat puhukoon puolestaan…
Seuraavaksi suuntasimme Hyvinkään siirtolapuutarhaan. Nekin ovat kiinnostaneet minua “aina”. Muistan kun parikymppisenä katselin korkealta Vallilan opiskelija-asunnon (ei oman) ikkunasta siirtolapuutarhamökkejä ihaillen… Niissä taitaa olla jotakin romanttista?
“Vanhanmyllyn siirtolapuutarhayhdistys ry
Hyvinkäällä sijaitseva siirtolapuutarha.
Siirtolapuutarha sijaitsee hyvien kulkuyhteyksin äärellä Helsinki-Tampere moottoritien läheisyydessä. Alueella on vielä vapaana olevia palstoja uusille viljelijöille.”
Täällä olisi saanut kulumaan varmaan koko päivän, jos olisi kiertänyt koko paikan ja piipahtanut pihoihin.
Toiset pihat olivat tosi avoimia ja joissain oli miltei pelkästään nurmikkoa. Minusta siirtolapuutarhan pihan tulee olla miltei umpeen kasvanut, sinne ei saa näkyä tieltä, vaan tietty salaperäisyys pitää säilyä.
Meidät kutsuttiin erään mökin pihaan katsomaan ja juttelemaan. Siellä vierähtikin aikamoinen tovi suht iäkkään isäntäparin kertoessa alueen ja mökin historiasta, puutarhan hoidosta ja ylipäätään elämästä siirtolapuutarhassa. Tämä pariskunta asuu puolen tunnin ajomatkan päässä, ja tulee miltei koko kesäksi mökille, mitä nyt lapsenlapsia joutuu lähtemään hoitamaan välillä. Pääsin kurkkaamaan myös sisälle mökkiin, joka kuulemma oli pinta-alaltaan pienin malli alueella. Olen aiemmin tutustunut tämän siirtolapuutarhan mökkeihin netissä, siellä oli rakennuskuvat muutamasta erilaisesta ja erikokoisesta mökistä. Tähän pieneenkin mökkiin mahtui kuitenkin keittiönurkkaus, parisänky, takka ja ihan kunnon kokoinen ruokapöytä. Mukavaa.
Tässä pihassa kävimme jutustelemassa. Vieressä puitten takana kulkee Vantaanjoki.
Siirtolapuutarhan jälkeen oli vuorossa Katin puutarha Röykässä.
“Isolle tontille vähitellen rakennettu puutarha. Satavuotiaita omenapuita, hirsisauna, isot istutusalueet. Uutta 2016: vanhoista ikkunoista tehty kasvihuone.
Puutarhaa on tehty noin puolen hehtaarin alalle. Perinnekasvien lisäksi myös erikoisempia kasveja, esim. höyhenpensas, mukuraleppä, paljon perhoskasveja. Keväällä 2016 on valmistunut vanhoista ikkunoista tehty kasvihuone.”
Tämä piha oli kyllä vähän pettymys. Mies ihmetteli, miksi se oli nähtävillä. Mutta saavathan ihmiset toki esitellä pihojansa ja jakaa kokemuksia siitä muiden kanssa, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.
Ihanat varjoliljat ja olihan siellä pihassa ihan mukavia yksityiskohtia. Ehkä meidänkin pihasta tulee tällainen “sinne-päin-piha”, ihan tahtomattamme…
Viimeisenä kohteena oli Leilan Kukkiva Piha Nurmijärvellä.
“Tuulen tuivertaman metsikön laidassa sijaitseva 5000 m2 tontti, jossa on noin 2000 m2 verran istutettua koristepuutarhaa. Maaperä on hyvin savista.
Puutarhani on tehty luonnon ehdoilla. Sitä ympäröi joka puolelta metsä, mikä suojaa peltoaukealta tuivertavalta tuulelta. Siksi olenkin tehnyt metsäpuutarhan varjon ja puolivarjon kasveineen. Kaikki istutusalueet on kaivettu käsin. Vuosittain valmistuu muutama uusi alue. Viimeisiä tulokkaita ovat lehtopuutarha, jossa on myös rhodoja ja kapealehtikalmia sekä itämainen puutarhahuone. Myös saniaiskokoelma on karttunut viime vuosina. Perennapenkkejä on uudistettu ja liikaa leviävät kasvit siirretty muualle. Kuorikatteen sijasta puiden ja pensaiden alla on paljon maanpeitekasveja. Havuryhmät tuovat pihaan ryhtiä talvellakin. Varsinaisia erikoisuuksia puutarhassa ei ole, mutta toki muutama harvinaisuus löytyy.”
Tämä puutarha oli mielenkiintoinen. Esittelytekstissä mainitut saniaiset löysin. En kuitenkaan ottanut niistä kuvaa? Jotenkin kai ote herpaantui ja katselin vain kiinnostavia kasveja. Itämaista puutarhahuonetta en huomannut. Siellä täällä oli jonkun itse tekemiä keramiikkaeläimiä, aika hellyyttäviä.
Täällä viehätti kasvien käyttö laajempina alueina, mutta ei tylsästi kuitenkaan. Erilaiset lehtimuodot täydentävät toisiaan ja värit korostuvat… Nyt oli niin kirkas ilma, että aurinko teki tepposia kuviin.
Isoja lehtiä: ylhäältä alkaen sormivaleangervo, kallionauhus, sinikuunlilja.
Valtava köynnöshortensia kiipeää mäntyyn.
