Tämän kesän helteillä jaksettiin vaihtelevasti pihalla uurastaa. Koska kummallakin puolella pihaamme on naapuri, ja alaspäin tosi jyrkkä rinne kohti jokea, ei pihaan pääse millään koneella. Kaikki on siis kaivettava ja kuljetettava käsipelillä. Suunnitelmassani nurmikko poistuu miltei kokonaan (olemme liian laiskoja jatkuvaan nurmikon leikkuuseen), ja koska rinne on aivan rikkaruohojen peitossa, niin täällä saa totisesti kaivaa. Poistettavan materiaalin olemme yrittäneet siirtää muualle tasoittamaan korkoeroja ja muokkaamaan pintaa.
Tarkoitus on rakentaa uudet rappuset samoista harkoista joista ne oli aiemminkin tehty, mutta tehdä perustukset paremmin ja helpottaa kulkua isommilla askelmilla. Ennen sitä täytyy kuitenkin muokata rinnettä ja päästä eroon valtavasta määrästä nokkosta, piparjuurta ja peltokiertoa. Myös rohtosuopayrtti näyttää olevan aikamoinen murheenkryyni.
Muuttaessamme tänne oli piha aika lailla villiintynyt. Löysimme omenapuun, kirsikkapuun ja kaksi karviaista kaiken kattavan kasvillisuuden seasta. Vuoden mittaan ollaan karsittu pois naapurien rajalta hillittömät kasvustot norjanangervoa ja pihlaja-angervoa. Punaherukka oli tuhoon tuomittu, joten sen täytyi ikävä kyllä lähteä. Sen sijaan karviaispensaat ovat yllättävän reippaita kaiken kokemansa jälkeen. Ne roikkuivat kyllä niin jyrkässä rinteessä, että alapuolella oli mahdotonta seistä keräämässä marjoja. Niiden kasvualusta perattiin, laitettiin matto erottamaan kasvillisuutta ja peitettiin silpulla, jota raivatuista pensaista saatiin.
Rinne on tarkoitus pengertää kokonaan, jotta se saadaan ”toimivaksi” ja kulku alas joelle helpoksi. Tuntuu kuitenkin, että voimat eivät ehkä riitä taistelossa piparjuurta ja peltokiertoa vastaan… Loogisesti ja ”rakennusteknisesti” pitäisi edetä alhaalta ylöspäin rinteessä, mutta kun mitään koneita ei saa pihalle, niin emme siihen kykene. Pakko aloittaa ylhäältä, josta siirretään maata alaspäin tekemään penkereitä.
Keväällä vielä maasta erotti, mitä on missäkin. Nyt kaikki rehottaa niin, että on vaikea erottaa kasveja toisistaan ja tietää, missä se maa menee…
Karviaisten toiselle puolelle kerättiin oksia ja ladottiin nurmikkoa väärin päin, että saatiin maata tasoitettua vähän. Penkereen reunaan jätettiin kaistale ilman juurimattoa ja siihen siirrettiin toisaalla kasvavaa maksaruohoa ja miehen vanhempien pihasta tuotua vuorenkilpeä.
Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt laittaa kangas johonkin kohtaan maksaruohon allekin, koska sieltä pukkaa piparjuurta jo nyt. On sitten vastenmielinen kasvi!
Penkereen edustalle tulee sepelikäytävä ja sen jälkeen uusi penkere marjapensaille. Kulku alas rinteessä tulee olemaan penkereen molemmin puolin. Tarkoitus on tehdä vielä ainakin yksi penkere, johon tulee pieni oleskelualue, ja sen jälkeen rinteeseen istutetaan kaikenmaailman leviävää perennaa niin tiuhaan, ettei rikkaruohoille (toivottavasti) jää tilaa.
Nyt käytävän kohta on jo taas järkyttävässä kunnossa, piparjuurelle ei kerta kaikkiaan tunnu mahtavan mitään.
Maksaruohot ovat piristyneet siirron jälkeen ja peittävät varmaankin jatkossa penkereen reunuksen kokonaan.
Yläpihasta on kaivettu nurmikko ”zenalueen” tieltä ja nurmenpalat käytetty nurinpäin kalliomurskeen kanssa pengertämään seuraavaa tasoa rinteessä. Samanaikaisesti on rakennettu japanilaistyyppinen ”zen”-istutusalue, josta lisää myöhemmin…
